Professori Yrjö Kukkapuro

Sisustusarkkitehti, muotoilija Yrjö Kukkapuron suunnittelutyön vaikutus on suuri suomalaisessa huonekalusuunnittelussa. Hän on merkittävä modernisti, jonka ura on alkanut sodanjälkeisessä Suomessa vuonna 1955. Ennakkoluulottomasti hän on käyttänyt suunnitelmissaan kaikkia mahdollisia materiaaleja, muovista teräkseen ja puuhun. Kukkapuron tuotteita on valittu moniin kansainvälisiin museoihin.

Moderno, vaatimaton klassikko

Ateneumin toisen vuosikurssin huonekalusuunnittelun opiskelija Yrjö Kukkapuro aloitti Moderno-malliston kehittämisen vuonna 1956. Kukkapuron ura sai lentävän lähdön opintojen loppusuoralla, kun Helsingissä avattavaan kenkäkauppa Monoseen tarvittiin istuimet. Kehitysvaiheessa oleva tuoliprojekti sai vauhtia ja Moderno lanseerattiin kaupallisesti vuonna 1958.

‍

‍

Omaleimainen Moderno on jokaiselta yksityiskohdaltaan tarkasti suunniteltu tuoli. Äärimmilleen pelkistetty rakenne, viimeistellyt yksityiskohdat ja kurinalainen esteettisyys tekevät Modernosta aikaa ja kulutusta kestävän kalusteen julkiseen tilaan tai kotiin. Ihmisen ergonomian taitajana Kukkapuro on toteuttanut Modernossa ihanteensa tuolista, jossa on täydellinen istuinmukavuus. Nerokkaan yksinkertaisen rakenteensa vuoksi malliston tuotteet ovat keveitä ja monikäyttöisiä. Putkirungon ansiosta tuotteiden materiaalimäärä ja palokuorma on pieni, joten ne sopivat hyvin ravintoloihin, laivoihin ja toimistorakennuksiin. Laajaan Moderno-mallistoon kuuluu erilaisiin käyttötarkoituksiin olevia ympäriverhoiltuja lepotuoleja, pinottavia tuoleja, työtuoleja ja baarituoleja.

Moderno, mallisto ja yritys

Vuonna 1955 Yrjö Kukkapuro voitti Haimi Oy:n järjestämän huonekalusuunnittelukilpailun ja voittajatuolin kuva julkaistiin Helsingin Sanomissa. Tämä rohkaisi perustamaan yhdessä Mauri Enestamin kanssa Moderno-nimisen yrityksen, vaikka Yrjö olikin vielä opiskelija. Kukkapuro vastasi kalusteiden suunnittelusta ja Enestam myynnistä ja markkinoinnista. Yritykseen palkattiin verhoilijaksi Sakari Laine ja houkuteltiin nuori metallimies Aukusti Huoponen. Hän oli töissä Kino-kaluste Oy:ssä, ja teki siellä tilaustöitä elokuvateattereihin. Huoposesta tuli kokonaisen aikakauden suunnittelijoiden prototyyppimestari sekä luottomies metallirunkojen teossa. Jopa Kukkapuron ateljeerakennuksen metalliset seinärakenteet ovat Huoposen käsialaa.

‍

Moderno Oy:lle valittiin vuonna 1957 oma logo, sudenkorento, jonka Yrjö oli piirtänyt yleisen sommittelun kurssilla Runar “Skåpe” Englundin ja Mikko Vuorisen ohjauksessa. Kukkapuro suunnitteli Moderno-mallistoon tuotteita 50-luvun puolivälistä lähtien. Kenkäkaupasta vauhtia saanut kokonaisuus oli täysin valmis vasta vuonna 1962.

Yllättäen Enestam kuitenkin sairastui vakavasti ja jouduttiin miettimään yrityksen myymistä. Pelastajaksi löytyi Lepokalusto, joka osti koko Moderno Oy:n vuonna 1960. Siten myös  moderno-mallisto siirtyi Lepokalustolle. Lepo-mallisto oli 60-luvulla jaettu kahteen osaan: mallisto moderno, jonka oli suunnitellut sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro, sekä mallisto Pehmo, jonka suunnittelijoina olivat sisustusarkkitehdit Oiva Parviainen, Reijo Ojanen ja Erik Uhlenius.

Modernot, kuten kaikki Lepon tuotteet saivat L-numerokoodin ja nimen. Esitteissä moderno nimi kirjoitettiin aina vahvennettuna ja pienellä alkukirjaimella.

Studio Kukkapuro

Ateljeerakennus on Yrjö Kukkapuron ja arkkitehti Eero Paloheimon yhdessä suunnittelema ja se valmistui vuonna 1968. Yhtenäisen betonikuoren muodostama 200-neliöinen tila, jossa ei ole väliseiniä, on poikkeuksellisen omaperäinen rakennekokeilu. Futuristinen ja ennakkoluuloton arkkitehtuuri on herättänyt huomiota kansainvälisesti valmistumisestaan lähtien. Irmeli ja Yrjö Kukkapuron ateljeessa on syntynyt valtava määrä huonekaluja ja taidetta, kokonainen elämäntyö on synnytetty kokeilevassa ja rajattomassa ilmapiirissä.

Yrjö Kukkapuro - designmietteitä

Yrjö Kukkapuron ura on kestänyt lähes 70 vuotta. Hänen oma muotokielensä perustuu ergonomisen funktion ja esteettisen ulkonäön synteesiin. Kukkapuro rakastaa yksityiskohtia, jotka on valjastettu palvelemaan käytäntöä. Reilusti näkyvissä olevat ruuvit ja kiinnityssarjat ovat hänen yksi tavaramerkkinsä. Kukkapuron mielestä sisustusarkkitehtien ja huonekalusuunnittelijoiden koulutuksessa tulisikin lisätä detaljisuunnittelun opetusta. Pelkkä lennokas muoto ei riitä, on tunnettava myös rakenteelliset seikat. Kukkapuron mielestä on merkkejä siitä, että omaleimainen, hyvin suunniteltu ja studiomaisesti toteutettu kalustetuotanto lisääntyy. Hyvä suunnittelu perustuu valmistustekniikoiden ja materiaalien tuntemukseen sekä ergonomian hallintaan. Kun tähän lisätään taitava detaljisuunnittelu, tuote erottuu paremmin markkinoillakin. Hyvin suunniteltu tuote on myös pitkäikäinen ja edustaa siten kestävää kehitystä.

Opettajani ja ystäväni

Tapasin ensimmäisen kerran Yrjö Kukkapuron vasta-aloittaneena opiskelijana Tilgmannin talon käytävällä vuonna 1973. Yrjö kulki käytävällä ja opettajamme pysäytti hänet ja kysyi mitä hänellä oli työn alla. Kohteliaana miehenä Yrjö jäi juttelemaan, vaikka varmaan taas oli kiire johonkin.

Mutta kun tuoleista sai puhua, niin yhtäkkiä tämä pitkä hoikka mies kertoi käsillään, esitti pantomiimina ideansa miten se oli lähtenyt kehittymään. Hän kuvasi kallistuen muotoa, jota oli parhaillaan tekemässä. Olimme aivan haltioissamme tästä performanssista. Ajattelin, että jos joku pystyy tuohon ja hänellä on noin hauskaa, niin minäkin haluan huonekalusuunnittelijaksi.

‍

Yrjö oli opettajani viimeisenä oppilasvuotenani, jolloin hänellä oli rehtorina myös monia hallinnollisia tehtäviä Taideteollisessa korkeakoulussa. Näillä oppitunneilla en saanut aikaiseksi oikein mitään omaa, koska samaan aikaan työskentelin hänen apulaisenaan. Yritin näet noudattaa hänen muotoilunäkemystään toimistossa, eikä oma suunnittelijan näkemykseni ollut vielä kehittynyt. Vuosi 1975 oli minulle varsinainen onnenpotku, kun Rudi Merz lähti itsenäiseksi suunnittelijaksi ja minut pyydettiin Kukkapuron assistentiksi.  

Työnantajana Kukkapuro oli vaativa ja samalla kärsivällinen opastaja. Päivä alkoi aina tasan kello kahdeksan. Piirsin puhtaaksi hänen ohjeidensa mukaan tuolimalleja, profiileja, muotteja ja nippeleitä. Suunnitteluvastuu lisääntyi kokemuksen myötä. Siihen aikaan piirrettiin käsin tussilla. Yrjöllä oli aina valmis näkemys mielessään, jonka hän osasi kertomalla kuvailla toteutettavaksi. Pyynnöstä hän saattoi repäistä kulman luonnospaperista ja luonnostella siihen mallin, jota parhaillaan oli suunnittelemassa. Sitten hän antoi palasen minulle ja sanoi: ”Piirrä tuo puhtaaksi.” Seuraavana aamuna hän sitten tarkisti, että olin ymmärtänyt ja toiminut ohjeiden mukaan.

Hänellä on käsittämättömän tarkka silmä huomaamaan pienimmätkin virheet. Erään kerran hän tuli sisään työhuoneen ovesta Haimin tehtaalla, jossa työhuone silloin sijaitsi. Ja ovelta hän vilkaisi piirustuslaudalla olevaa kuvaa ja ilmoitti, että yksi putki oli piirretty liian paksuksi. Yritin väittää vastaan, mutta skaalatikku todisti toista. Putkessa oli milli liikaa.

‍

Kun aloitin Kukkapuron assistenttina, elettiin muovituolikauden viimeisiä vuosia ennen energiakriisiä. Tuo periodi jäi sitten automaattisesti taakse. Olen puhunut siitä Yrjön kanssa. Hän koki, että vapaan muodon tie muovin kanssa oli käyty loppuun, eikä paluuta siihen enää hänen osaltaan ollut. Uuden aikakauden tuotteet tehtiin ja tehdään uudenlaisista lähtökohdista, mutta ergonomia ja tutkimustyö ovat aina vahvasti mukana.

Kukkapuro on tehnyt hienon uran. Hän on suuri visionääri ja taitava suunnittelija. Kaikki pohjautuu tavattomaan työtarmoon ja suureen määrään mitoitustutkimusta. Kukkapuron korkeakoulu oli minunkin korkeakouluni.

‍

‍

‍

‍

‍

‍