Supertavallista

Hätkähdän aina, kun saavun Kaisa-taloon. Olen kasvanut kukkapurojen keskellä, mutta missään muualla ei näe sellaista Karusellien kokoontumisajoa. Opiskelijat jonottavat päästäkseen niihin lukemaan. Tuolit varastavat huomion. Kuljen Karusellien ohi suoraan neljänteen kerrokseen. Yksi nojatuoli on vapaa. Vasta lähtiessäni tajuan, missä tuolissa olen istunut. Karusellit nähtyäni en voinut olla ajattelematta isoisääni, nyt olin kuitenkin istunut muutaman tunnin Modernossa miettimättä itse istuinta.

Ilahduin. Tuoli on miellyttävän näköinen ja ergonominen, se on selvää, mutta anonyymi. Ilahduin, koska rakastan hyvää muotoilua, mutta erityisesti tavallisuutta. Ihan erityisesti supertavallisuutta.

Vuonna 2005 brittisuunnittelija Jasper Morrison kehitti termin Super Normal ja muutama vuosi myöhemmin ICON-lehdessä julkaistiin hänen manifestinsa. Teksti, jossa hän arvostelee muotoilua kovasanaisesti, on edelleen ajankohtainen. ”Designista, joka ennen oli lähes tuntematon ammatti, on tullut valtava saastuttaja. Kiiltävien sisustuslehtien ja markkinointiosastojen kannustamana muotoilusta on tullut kilpajuoksu tehdä asioista mahdollisimman huomiota herättäviä värin, muodon sekä yllättävyyden keinoin. Design saa esineet ja asiat vaikuttamaan erityisiltä, ja kuka haluaa tavallista, jos voi saada spesiaalia? Siinä piilee ongelma.

Erityinen on usein vähemmän käytettävä kuin normaali, ja vähemmän tyydyttävä pitkällä aikavälillä. Erityiset esineet ja asiat vaativat huomiota vääristä syistä, mahdollisesti jopa häiriten hyvää ilmapiiriä kiusaannuttavalla olemuksellaan.Säilytetään normaali, vastustetaan spesiaalia!”

Morrison on tehnyt paljon töitä tavallisuuden puolesta. Hän on suunnitellut tuotteita Vitran lisäksi Mujille, Punktille, Iittalalle sekä Nikarille. Näyttelyissä ja julkaisuissa hän on nostanut esiin muiden, tunnettujen tai anonyymien, suunnittelemia esineitä.

Supertavallisuus sopii hyvin arkeen, joka on jatkuvaa vuorovaikutusta esineiden, asioiden ja ihmisten kanssa. Arki on toisteista. Ripustamme pyykit, ostamme bussilipun, petaamme sängyn, ajamme parran, istahdamme ja käymme kirjastossa. Muotoilu vaikuttaa tunteeseen, joka näihin toimintoihin sisältyy. Jos pyykkitelineen nivel aina pettää, ärsyttää pyykkääminen. Jos istuessamme saamme hyvän tuen alaselälle ja kehomme asettuu mukavasti, olemme huomaamattamme tyytyväisiä. Hyvän mielen esineitä ovat esimerkiksi Bic-kuulakärkikynä, Bialettin mokkapannu, u:n mallinen vihanneskuorija, Nikarin KVT1-tuoli, Lundian hyllyt, Fiskarsin oranssit sakset ja Moderno-tuoli.

Näitä yhdistää Morrisonin listaamat ominaisuudet: mukavuus, luonteikkuus, funktionaalisuus, tehokkuus, ekonomisuus, käytännöllisyys sekä hölynpölyttömyys. Vaikka se ei ole Morrisonin listalla, lisään mukaan hiljaisuuden. Kun Karuselli on pääroolissa ottaessaan istujan syliinsä, Modernossa käyttäjä on keskiössä. Tällaisen huomion saaminen ilahduttaa.

‍

‍